fbpx

Liikkujan prāna- ja happivaje

Kun liikutaan ja hengitys kiihtyy, sitä ei edes yritetä hillitä, koska ajatellaan, että hengityksen suurentaminen tuo lisää happea rasituksessa olevalle elimistölle. Tämä ei automaattisesti pidä paikkaansa, vaan olosuhteisiin nähden liian suuri hengitys päinvastoin aiheuttaa hengenahdistuksen sekä hapenpuutteen. Hengityksen hallintaan kannattaa sittenkin pyrkiä.

Entistä tärkeämpää hengityksen hillitseminen on tällaisena tautien leviämisen aikana, koska uutisten mukaan koronatartuntaryppäitä on tullut ilmi sellaisten tapahtumien jälkeen, joissa on hengitetty lähikontaktissa suurta suuhengitystä.

Tässä blogissa selvennetään, miksi hengitystään kannattaa hillitä, ja siten parantaa sekä immuunipuolustustaan, että myös jaksamistaan liikunnassa.

Happi hyvä, hiilidioksidi paha?

Hengitys pitää meidät hengissä ensimmäisestä hengenvedosta viimeiseen. Sisäänhengityksellä vedetään tarpeellisia kaasuja sisään ja uloshengityksellä puhalletaan tarpeettomia ulos.

Hapen saaman suuren arvostuksen perusteella voisi maallikkona kuvitella, että happea vedetään sisään 100 % ja uloshengityksessä poistetaan pahamaineista, sekä elimistölle haitallista hiilidioksidia 100 %. Hengityskaasujen pitoisuudet ja tarpeet ovat todellisuudessa paljon monimuotoisemmat.

Suurin osa, eli 78 % sisään ja ulos kulkevasta ilmasta on typpeä, jolle elimistöllä ei ole käyttöä. Happea sisäänhengitysilmassa on enemmän kuin tarpeeksi, eli 21 %, josta elimistö ottaa käyttöönsä ainoastaan 5 %. Hiilidioksidia sen sijaan sisäänhengityksellä saadaan vain 0,04 %, vaikka tarvetta olisi 5,5-6,5 prosentille.

Elimistö onneksi tuottaa hiilidioksidia itse, mutta valitettavan usein lihastyön tuottamaa hiilidioksidia poistuu paremman hapensaannin nimissä voimistetun hengityksen myötä liikaa. Suuri hengitys on turhaa ja jopa haitallista, koska hiilidioksidivaje aiheuttaa happimolekyylien tiukemman sitoutumisen veren punasoluihin, eli hapenpuutteen kudostasolle. Happivajeen lisäksi hiilidioksidivajeesta seuraa hengitysteiden sekä verisuonten supistuminen.

Hengen ahdistus sekä hapenpuutteen ja supistuneiden verisuonten aiheuttama huimaus saa ihmisen voimistamaan hengitystään, jolloin happea vapautuu verestä entistä huonommin. Veren happisaturaatiolukema näyttää normaalilta, tai jopa aiempaa korkeammalta, mutta silti lihakset ja elimet kärsivät hapenpuutteesta.

Tilannetta ei korjata hengitystä suurentamalla, vaan päinvastoin hengitystä hillitsemällä.

Joogaajien prāna-vaje

Hengityksen hillitseminen tuntuu monista, erityisesti urheilijoista,  jo pelkkänä ajatuksena oudolta ja ahdistavalta. Niin tehokkaasti suuren hengityksen ihannointi on pesiytynyt kaikkiin liikuntalajeihin, jopa hengityksen kontrollointiin ja hallintaan perustuvaan joogaan.

Erinomaisen kirjan, Restoring Prānā, kirjoittanut Buteyko-ohjaaja ja joogaohjaaja Robin L. Rothenberg sanoo, että joogan alkuperäinen hengitysoppi on vuosituhansien saatossa vääristynyt kuten ’rikkinäinen puhelin’ -leikissä konsanaan. Syvän, mutta samalla kevyen hengityksen sijaan valitettavan monilla saleilla ohjataan suurta, voimallista hengitystä. Rothenberg on ottanut rohkean askeleen kajotessaan nykyjoogaajien oikeana pitämään hengitystapaan ja kirjallaan pyrkii korjaamaan prānaa ts. elämänenergiaa, eli hiilidioksidia hukkaavan hengityksen.

Yhtä tarpeellinen tämä hillityn hengityksen viesti on kaikille liikkujille ja urheilijoille. Kukapa ei haluaisi lisätä energisyyttään sekä elimistönsä hapensaantia ja samalla helpottaa hengitystään. Olipa kyse huippu-urheilijasta tai sunnuntaikävelijästä, hengitystään korjaamalla voi parantaa hengityskuntoaan ja saada merkittävää parannusta sekä jaksamiseensa että tuloksiinsa. Tämä ei tapahdu hengitystä voimistamalla, vaan päinvastoin.

Sulje viruslinkosi

Loppuun on vielä nostettava esiin ajankohtaisuudellaan tärkein syy ryhtyä hillitsemään hengitystään. Nimittäin korona.

Viimeaikojen tartuntaryppäät ovat tulleet ilmi tapahtumien jälkeen, joissa on hengästytty, huudettu, hoilattu, laulettu ja naurettu, eli hengitetty porukassa suurta suuhengitystä.

On toki tärkeää huolehtia käsihygieniasta ja turvaväleistä, mutta kaikkein tärkeintä olisi käyttää hengitysväylänä sekä sisään- että uloshengitysilmaa suodattavaa sekä ilmamäärää pienentävää nenää. Nenän limakalvojen antibakteerisen liman lisäksi taudinaiheuttajat saavat tappavan tervetulotoivotuksen nenän sivuonteloissa muodostuvalta typpioksidilta. Koska typpioksidin tiedetään tehoavan myös koronaviruksiin, inhaloitavaa typpioksidia testataan myös tämänhetkisen koronaviruksen taltuttamiseen.

Elimistön omaa typpioksidin lähdettä ei siis kannata jättää käyttämättä. Suuhengityksellä tämä rajavartiolaitos ohitetaan, jolloin virukset ja bakteerit pääsevät keuhkoihin saakka ilman esteitä. Pöpöt pystyvät myös vaivatta vaihtamaan isäntää, mikäli hengitys höngitään vailla nenän suomaa suodatusta.

Muista siis erityisesti väkijoukoissa sulkea suusi ja hillitä hengityksesi, myös kasvomaskia käyttäessäsi. Ohjeet tukkoisen nenän lääkkeettömään avaukseen löydät täältä.

Mikäli hengityksen pienentäminen ja nenähengitys tuntuu luonnottomalta, tai jopa ahdistavalta, hengityksesi kaipaa harjoittamista. Hiilidioksidin sietokykyä kasvattavia sekä hengitystekniikkaa parantavia harjoitteita opit ohjatusti Hoitava Hengitys -kursseilla sekä itsenäisesti Hoitava Hengitys e-kirjan ohjeilla.

Jaa blogi!
2020-10-15T21:02:12+03:00

About the Author:

Kirjoittaja on Marketta Manninen. Hän on Hoitava Hengitys HB® -menetelmän kehittäjä ja kouluttaja sekä Buteyko-ohjaaja.
LinkedIn
LinkedIn
Share