fbpx

Hiilidioksidi – elimistön sankari

  • liikahengitys

Hiilidioksidi

Hengitämme sisään happea, jota tarvitsemme ja hengitämme ulos hiilidioksidia, jota emme tarvitse. Vai tarvitsemmeko?

Hiilidioksidin (CO2) rooli elimistön toiminnoille on yleisesti ajateltua merkittävämpi. Hiilidioksidi ei suinkaan ole turhaa, tai jopa haitallista aineenvaihdunnan lopputuotetta, vaan mm. hapensaannin kannalta tuiki tärkeää. Hiilidioksidivajeesta nimittäin seuraa happivaje.

Kun vedämme keuhkoihin ilmaa, happi on vasta keuhkoissa. Ei riitä, että happi on keuhkoissa, vaan sen täytyy jatkaa matkaa edelleen kehomme kaikkiin osiin. Kyydin hapelle tarjoaa veri. Sekään ei riitä, että happi on veressä, vaan hapen täytyy vapautua verestä päästäkseen siirtymään lihaksiin, elimiin ja kudoksiin. Tähän vapautumiseen tarvitaan hiilidioksidia. 

Seuraava tarina havainnollistaa hiilidioksidin työnkuvaa.

 

Hiilidioksidivajeesta happivaje

Kuvitellaan että happimolekyylit ovat matkustajia, jotka odottavat pääsyä määränpäähänsä, eli elimiin ja kudoksiin. He seuraavat ohiajavaa liikennettä, eli verta, ja hyppäävät pysäkillä pysähtyvän bussin kyytiin, joka on veren punasolu. Bussissa matkustajat kiinnittyvät istuimiinsa eli hemoglobiiniin. Punasolu-bussi ajelee tieverkostossa eli verisuonistossa muiden kulkuneuvojen seassa eteenpäin. Muita kulkuneuvoja ovat hiilihydraatit, rasvat ja proteiinit sekä vitamiinit ja hivenaineet.

Kun happimolekyyli-matkustajat haluavat päästä pois punasolu-bussin kyydistä, he painavat Stop-nappia. Bussi pysähtyy ja oven heille avaa bussipoika eli hiilidioksidi.

Yllättäen tämä hiilidioksidi-bussipoika nousee tarinan sankariksi. Ilman tätä oven avaajaa, happimolekyyli-matkustajat jatkaisivat aina vaan punasolu-bussilla ympäri elimistöä. Mikäli hiilidioksidi-bussipoika puuttuisi bussista, elimet ja kudokset jäisivät ilman happea!

Hiilidioksidin roolin happimolekyylien vapauttajana keksi tanskalainen fysiologian professori Christian Bohr vuonna 1904. Ilmiö on nimetty hänen mukaansa nimellä Bohr effect.

Veren happisaturaatio-lukema ei siis riittävästi kuvaa elimistön happitilannetta, koska happi ei tuolloin vielä ole määränpäässään. Kuinka varmistamme, että elimistömme bussissa on tuo hapen perillemenon varmistava bussipoika? Ehkäisemällä liiallista hiilidioksidin poistumista, eli hengittämällä vähemmän.

Hengitystä pienentämällä parannamme aivojen sekä muiden elinten ja lihasten hapensaantia.

 

Hiilidioksidivajeesta hengenahdistus

Hiilidioksidia muodostuu sisäisessä aineenvaihdunnassa, mm. ruuansulatuksen sekä lihastyön seurauksena. Kehomme ylimääräiseksi kokeman hiilidioksidin poistamme uloshengityksessä. Liiallista hiilidioksidin poistamista tulee välttää.

Vaikka hiilidioksidi on aineenvaihdunnan lopputuote, se ei ole elimistön toiminnan kannalta täysin merkityksetöntä ylijäämää. Hiilidioksidivaje nimittäin aiheuttaa happivajeen lisäksi happo-emäs-tasapainon horjumisen sekä sileiden lihasten supistumisen. Sileät lihakset ympäröivät mm. verisuonia sekä hengitysteitä. Niiden supistumisen tuntee hengenahdistuksena sekä painon tunteena rintakehällä. Verisuonten supistuminen tuntuu huimauksena sekä käsien ja jalkojen kylmyytenä sekä puutumisena.

Happo-emästasapainon horjuminen tarkoittaa liikahengityksen yhteydessä sitä, että kun hapanta hiilidioksidia poistuu liikaa, syntyy respiratorinen alkaloosi. Elimistö on taitava korjaamaan erilaisia häiriötiloja ja tätäkin se kompensoi puskurijärjestelmillään, eli keuhkojen sekä munuaisten avulla. Pitkällä tähtäimellä puskuroinnista seuraa omat ongelmansa, koska munuaiset tulevat puskuroinnin yhteydessä poistaneeksi tärkeitä elektrolyyttejä ja mineraaleja, kuten magnesiumia, kalsiumia ja kaliumia. Tuloksena mm. käsien ja jalkojen pistelyä, levottomat jalat sekä lihaskrampit.

 

Hengityksen normalisointi

Yleisin hengitystä kiihdyttävä ja liikahengitystilaa aiheuttava tekijä lienee stressi. Stressitilan jatkuttua riittävän pitkään, elimistö sopeutuu tähän ja hengityskeskus ’ohjelmoituu’ liian alhaiseen CO2 -pitoisuuteen. Tällöin hengityskeskus reagoi pieneenkin CO2-tason nousuun saaden hengityksen kiihtymään entisestään.

Liikahengityksen noidankehää lähdetään purkamaan pikkuhiljaa karsimalla huonoja hengitystapoja sekä ’kouluttamalla’ hengityskeskusta sietämään terveempää hengityskaasujen tasapainoa säännöllisten hengitysharjoitusten avulla. Vähitellen CO2 -sietokyky paranee ja hengitys rauhoittuu.

Elimistön parantunut hapensaanti lisää lihasten kestävyyttä ja vähentää maitohappojen muodostusta. Aivojen parantunut verenvirtaus sekä hapensaanti kirkastaa ajatuksen ja rauhoittaa mielen. Normalisoitunut hengitysvolyymi hiljentää kuorsauksen sekä avaa hengitystiet, eli lievittää tukkoisuutta sekä astman oireita.

Hengityksen normalisoiminen on kokonaisvaltaista terveyden itsehoitoa, joka sopii kaikille. Hoitava Hengitys -harjoitteita opit koulutetun Hoitava Hengitys -ohjaajan kursseilla, tai itsenäisesti Hoitava Hengitys e-kirjan sekä verkkokurssin avulla.

 

Jaa blogi!
2020-09-08T08:57:27+03:00

About the Author:

Kirjoittaja on Marketta Manninen. Hän on Hoitava Hengitys HB® -menetelmän kehittäjä ja kouluttaja sekä Buteyko-ohjaaja.
LinkedIn
LinkedIn
Share