fbpx

Hengityksen vaikutus ulkonäköön

On helppo ymmärtää, että ilman hengitystä emme olisi edes hengissä. Yllätyksenä monille tulee tieto siitä, että hengitys ei automaattisesti ole meille hyvän elämän tuoja, vaan se voi olla hengitystavasta riippuen myös terveyttä heikentävää. Vielä yllättävämpää voi olla tieto lapsuusajan hengitystavan dramaattisista vaikutuksista niin loppuelämän terveyteen kuin ulkonäköönkin.

Vauvan nenähengitys

Hengityshäiriöiden, erityisesti kuorsauksen ja uniapnean syntyjuuret voivat juontaa kauas lapsuuteen, eli lapsuuden aikaiseen suuhengitykseen.

Vastasyntynyt vauva hengittää automaattisesti nenähengitystä, koska suuhengitys ei ilmateiden ja nielun rakenteiden vuoksi vielä muutamaan kuukauteen onnistu. Näiden rakenteiden ansiosta vauva pystyy samanaikaisesti imemään, nielemään ja hengittämään. Ainoastaan itkiessään vauva hengittää myös suun kautta.

3-6 kuukauden ikäisellä vauvalla kurkunkansi laskeutuu, jolloin myös suuhengitys onnistuu. Vaikka suuhengitys on mahdollista, terve vauva hengittää silti nenän kautta. Näin sen tulisi jatkua myös lapsen kasvaessa. Vanhempien olisi tärkeää huolehtia, että vaikka lapsi ajoittaisen nenän tukkoisuuden vuoksi hengittäisikin välillä suun kautta, siitä ei saisi muodostua jatkuva tapa.

Kielen muotoileva vaikutus

Mikäli lapsi hengittää nenän kautta, hänen kielensä todennäköisesti asettuu suussa oikeaan lepoasentoonsa, eli vasten yläkitalakea.

Kielen asettuessa koko matkaltaan vasten yläkitalakea, se toimii kasvavan yläleuan muottina.

Kieli muotoilee yläleukaa sisältä päin ja huulet sekä posket ulkoapäin. Näiden väliin kehittyy riittävän laaja yläkaari, johon mahtuvat kaikki hampaat kasvamaan suoraan, eikä oikomishoitoja tarvita. Samalla kieli laajentaa kitalaen sopivan kokoiseksi lepopaikaksi itselleen.

Ongelmia kasvojen luuston kehitykseen tulee, mikäli lapsi hengittääkin suun kautta. Suun ollessa auki, myös kieli on liian alhaalla ja yläleuka jää ilman kielen muotoilevaa vaikutusta. Tämän johdosta yläleuka jää sekä liian taakse että liian kapeaksi.

Myös alaleuka kehittyy liian pieneksi, koska suun kautta hengitettäessä se ei ole riittävästi kosketuksissa yläleukaan. Samalla alaleuka vetäytyy taaksepäin ahtauttaen ilmateitä. Leukojen jäätyä liian pieniksi suuontelo on liian ahdas kielelle, jolloin kielen tyvi joutuu ottamaan tilaa nielusta ahtauttaen ilmateitä. Tästä kertoo pään työntyminen eteenpäin. Nielun ahtautumisen merkkeinä ovat jossakin vaiheessa elämää ilmenevät kuorsaus sekä obstruktiivinen uniapnea.

Muita terveysongelmia, jotka lapsuuden aikaisesta suuhengityksestä voivat seurata, ovat purentavirheet, purentalihasten ja niska-hartiaseudun jännitykset sekä ryhtivirheet. Jo pelkästään nämä voivat heikentää elämänlaatua merkittävästi, mutta lisäksi suuhengityksellä on epäedullinen vaikutus ihmisen ulkonäköön.

Mikäli kieli ei ole lapsen kasvaessa oikeassa paikassaan, seurauksena voi olla ns. long face syndrome, jossa kasvojen luusto on ikään kuin valahtanut alaspäin. Vinot hampaat, väsynyt ilme, madaltuneet poskipäät, pieni alaleuka sekä kupera sivuprofiili ovat piirteitä, joita ei yleisesti pidetä erityisen viehättävinä. Kauneusihanteena pidetään suoria hampaita, korkeita poskipäitä sekä erityisesti miehillä kulmikkaita ja vahvoja leukaperiä.

Itse olen ollut lapsena suuhengittäjä ja hampaani ovat epäonnistuneen oikomishoitoyrityksen seurauksena edelleen vinot. Myös pääni asento on eteenpäin työntynyt. Perusilmeeni on valitettavan väsähtänyt ja jopa kärsivän sekä vihaisen näköinen. Siksi huokaan samoin kuten lukuisat kurssilaiseni, että olisinpa tiennyt suuhengityksen dramaattiset vaikutukset jo viisikymmentä vuotta sitten. Voin nimittäin kertoa, että pään asennon ja ryhdin – väsähtäneestä naamasta puhumattakaan – korjaaminen aikuisena on vähintäänkin haastavaa!

Tätä naaman ilmettä selittää kuulemani teoria, jonka mukaan kasvojen pehmeän kudoksen rakenne on perittyä, mutta kasvojen luuston rakenne seurausta käyttäytymisestä, eli tässä tapauksessa hengitystavasta. Liian pieni luusto yrittää siis kannatella liian suurta naamanahkaa, jolloin naama roikkuu kuin löysä takki liian pienellä hengarilla. Tähän ei taida valitettavasti kalleimmatkaan naamarasvat auttaa. Auts!

Kielijumpasta parannusta ulkonäköön ja hengitysharjoituksista apua uniongelmiin

Tieto lapsen suuhengityksen haitoista leviää maailmalla.  Yksi äänekkäimmistä viestin eteenpäin viejistä on englantilainen orthotropics -oikojahammaslääkäri Mike Mew. Hän on tehnyt aiheesta lukuisia videoita Youtubeen, ja näistä on poimittu viesti, jonka mukaan kasvojen ulkonäköä voidaan korjata vielä aikuisenakin. Nyt tämä ilmiö nimeltä ”mewing” leviää kiivaasti ympäri maailmaa. Tällä tarkoitetaan purentalihasten sekä kielen jumppaamista, jolloin leuat laajentuvat ja ulkonäkö paranee.

Jokainen voi itse testata, toimiiko teoria. Lihasjumppa on taatusti turvallisempi vaihtoehto kuin leuka- ja poski-implantit, joita maailmalla myös asennetaan korjaamaan kuperaa sivuprofiilia.

Vaikka ei tavoittelisi ulkonäkönsä muuttamista, kieltä kannattaa jumpata ja asettaa kitalakeen myös ilmateiden avartamisen vuoksi. Tästä hyötyvät erityisesti kaikki kuorsaajat ja uniapneetikot.

Tehokkain lievitys unenaikaisiin hengitysongelmiin saadaan Hoitava Hengitys –e-kirjassa sekä -kursseilla ohjattujen harjoitteiden avulla. Mikäli ilmatiet ovat päässeet kehittymään ahtaiksi, sitä suuremmalla syyllä hengitystä kannattaa normalisoida.

Hengitysvolyymin pienentämisen, eli normalisoimisen, kautta keventyvä ilmavirta kulkee äänettömästi ja katkeilematta myös rakenteellisesti ahtautuneista ilmaväylistä. Normalisoitu hengitys myös tuo monipuolisesti muita terveyshyötyjä, kuten paremmin happea. Tällöin unikin on laadukkaampaa ja virkistävämpää.

Hengityksen korjaaminen ei ole koskaan liian myöhäistä!

2019-11-06T07:52:07+02:00

About the Author:

Kirjoittaja on Marketta Manninen. Hän on Hoitava Hengitys HB® -menetelmän kehittäjä ja kouluttaja sekä Buteyko-ohjaaja.
Facebook
Facebook
Twitter
LinkedIn