Lapsuuden hengitystavan merkitys
Ilman hengitystä emme olisi edes hengissä. Yllätyksenä monille tulee tieto siitä, että hengitys ei automaattisesti ole meille hyvän elämän tuoja, vaan se voi olla hengitystavasta riippuen myös terveyttä heikentävää. Vielä yllättävämpää voi olla tieto lapsuusajan hengitystavan dramaattisista vaikutuksista niin loppuelämän terveyteen kuin ulkonäköönkin.
Vauvan nenähengitys
Hengityshäiriöiden, erityisesti kuorsauksen ja uniapnean syntyjuuret voivat juontaa kauas lapsuuteen, tarkemmin sanottuna lapsuuden aikaiseen suuhengitykseen.
Vastasyntyneen nielun rakenteet varmistavat, että vauva pystyy samanaikaisesti imemään, nielemään ja hengittämään. Tämän vuoksi vauva hengittää ensimmäiset kuukaudet pääasiallisesti nenähengitystä. Ainoastaan itkiessään vauva hengittää myös suun kautta.
3-6 kuukauden ikäisellä vauvalla kurkunkansi laskeutuu, jolloin myös suuhengitys onnistuu. Vaikka suuhengitys on mahdollista, terve vauva hengittää silti nenän kautta ja näin sen tulisi jatkua myös lapsen kasvaessa. Vanhempien olisi tärkeää huolehtia, että vaikka lapsi ajoittaisen nenän tukkoisuuden vuoksi hengittäisikin välillä suun kautta, siitä ei saisi muodostua jatkuva tapa.
Kielen muotoileva vaikutus
Mikäli lapsi hengittää nenän kautta, hänen kielensä todennäköisesti asettuu suussa oikeaan lepoasentoonsa, eli vasten yläkitalakea.
Kielen asettuessa koko matkaltaan vasten yläkitalakea, se toimii kasvavan yläleuan kasvun ohjurina.
Kieli muotoilee yläleukaa sisältä ja huulet sekä posket ulkoapäin. Näiden väliin kehittyy riittävän laaja yläkaari, johon mahtuvat kaikki hampaat kasvamaan suoraan, eikä oikomishoitoja tarvita. Samalla kieli laajentaa kitalaen sopivan kokoiseksi lepopaikaksi itselleen.
Ongelmia kasvojen luuston kehitykseen tulee, mikäli lapsi hengittääkin suun kautta.
Jotta suuhengitys onnistuu, kielen täytyy asettua ala-asentoon, jolloin yläleuka jää ilman kielen muotoilevaa vaikutusta. Tämän johdosta yläleuka kehittyy liian kapeaksi ja jää liian taakse. Suuhengityksen seurauksena myös alaleuka kehittyy liian pieneksi, koska se ei ole riittävästi kosketuksissa yläleukaan. Lisäksi alaleuka voi vetäytyä taaksepäin aiheuttaen rakenteellisesti ahtaan nielun. Nielun ahtautta lisää kieli, jonka täytyy suuontelon pienuuden vuoksi ottaa tilaa nielusta. Nielun ahtautumisen merkkeinä voivat olla pään työntyminen eteenpäin ja myöhemmin ilmenevät kuorsaus sekä obstruktiivinen uniapnea.
Suuhengittäjän ulkonäkö
Kuva: https://www.aadsm.com.au/oral-rest-posture-a-key-piece-of-the-obstructive-sleep-apnea-puzzle/
Muita terveysongelmia, jotka lapsuuden aikaisesta suuhengityksestä voivat seurata, ovat purentavirheet, purentalihasten ja niska-hartiaseudun jännitykset sekä ryhtivirheet. Jo pelkästään nämä voivat heikentää elämänlaatua merkittävästi, mutta lisäksi suuhengityksellä on epäedullinen vaikutus ihmisen ulkonäköön.
Mikäli kieli ei anna kasvojen luustolle sen tarvitsemaa nostetta, seurauksena voi olla ns. long face syndrome, jossa kasvojen luusto on ikään kuin valahtanut alaspäin. Vinot hampaat, väsynyt ilme, madaltuneet poskipäät, pieni alaleuka sekä kupera sivuprofiili ovat piirteitä, joita ei yleisesti pidetä erityisen viehättävinä. Kauneusihanteena pidetään suoria hampaita, korkeita poskipäitä, sekä etenkin miehillä kulmikkaita ja vahvoja leukaperiä.
Itse olen ollut lapsena suuhengittäjä ja hampaani ovat epäonnistuneen oikomishoitoyrityksen seurauksena edelleen vinot. Myös pääni asento on eteenpäin työntynyt. Perusilmeeni on valitettavan väsähtänyt ja jopa kärsivän sekä vihaisen näköinen. Siksi huokaan samoin kuten lukuisat kurssilaiseni, että olisinpa tiennyt suuhengityksen dramaattiset vaikutukset jo vuosikymmeniä sitten. Voin nimittäin kertoa, että pään asennon ja ryhdin – väsähtäneestä naamasta puhumattakaan – korjaaminen aikuisena on vähintäänkin haastavaa!
Tätä naaman ilmettä selittää kuulemani teoria, jonka mukaan kasvojen pehmeän kudoksen rakenne on perittyä, mutta kasvojen luuston rakenne seurausta käyttäytymisestä, eli tässä tapauksessa hengitystavasta. Liian pieni luusto yrittää siis kannatella liian suurta naamanahkaa, jolloin naama roikkuu kuin löysä takki liian pienellä hengarilla. Tähän ei taida valitettavasti kalleimmatkaan naamarasvat auttaa. Auts!
Parannusta ulkonäköön sekä apua uniongelmiin
Tieto lapsen suuhengityksen haitoista leviää maailmalla. Yksi äänekkäimmistä viestin eteenpäin viejistä on englantilainen orthotropics -oikojahammaslääkäri Mike Mew. Hän on tehnyt aiheesta lukuisia videoita Youtubeen, ja näistä on poimittu viesti, jonka mukaan kasvojen ulkonäköä voidaan korjata vielä aikuisenakin. Nyt tämä ilmiö nimeltä ”mewing” leviää kiivaasti ympäri maailmaa. Tällä tarkoitetaan purentalihasten sekä kielen jumppaamista, jolloin leuat laajentuvat ja ulkonäkö paranee. Lihasjumppa on varmaankin turvallisempi vaihtoehto kuin leuka- ja poski-implantit, joita maailmalla myös asennetaan korjaamaan kuperaa sivuprofiilia.
Vaikka ei tavoittelisi ulkonäkönsä muuttamista, kieltä kannattaa jumpata ja asettaa kitalakeen myös ilmateiden avartamisen vuoksi. Tästä hyötyvät erityisesti kaikki kuorsaajat ja uniapneetikot. Lue lisää kielen monista tehtävistä.
Hoitava Hengitys -kursseilla ohjataan kielen ja nielun lihaksia vahvistavan jumpan lisäksi hengityskaasuja tasapainottavat sekä liikahengitystä korjaavat hengitysharjoitukset. Tämän tehokkaan yhdistelmän ansiosta hengityksen ilmavirta kulkee äänettömästi ja katkeilematta myös rakenteellisesti ahtautuneista ilmaväylistä. Tällöin myös unen aikainen hengitys on rauhallista, laadukasta sekä virkistävää.
Hengityksen helpottaminen ei ole koskaan liian myöhäistä!
Tervetuloa Hoitava Hengitys sekä Unididge-kursseille. Kaikki tulevat tapahtumat löydät täältä.
Listan eri puolilla Suomea toimivista Hoitava Hengitys -ohjaajista löydät täältä.
Omatoimiseen harjoitteluun voit tilata Hoitava Hengitys -verkkokurssin.
