Olen 67-vuotias eläkeläinen. Sain krooninen keuhkoastma -diagnoosin lokakuussa 2018 noin puolitoista vuotta kestäneiden lääkekokeilujen sekä tutkimusten jälkeen. Tutkimuksiin olin hakeutunut pitkän flunssan seurauksena puhjenneiden oireiden vuoksi. Hengästyin kotona jo huoneesta toiseen kävellessäni.
Passiivisen tupakoinnin tuhot ja lääkityksen ongelmat
Tutkimuksissa selvisi, että passiiviselle tupakoinnille lapsuudessa tapahtuneen altistumisen seurauksena minulla oli ollut jo kauan keuhkojani tuhonnut ns. hiljainen astma. Keuhkoni olivat kuin olisin polttanut vuosikymmeniä, vaikka en ole koskaan tupakoinut.
Tulos oli niin pysäyttävä, että masennuin, koska tulevaisuus näytti mustalta ja suunnilleen kaikki suunnitelmat ja haaveet piti haudata.
Minulle määrättiin Iho-ja allergiasairaalassa säännölliseksi lääkitykseksi astman pahenemisvaiheen lääkitys, eli tuplat peruslääkityksestä. Sivuvaikutuksia tuli paljon. Vapinaa, todella kipeitä kramppeja, jatkuva hiiva suussa sekä käsivarsissa ranteisiin asti verenpurkaumia, jotka osuessaan johonkin alkoivat vuotaa verta. Voin huonosti, edelleen hengästytti ja liikunta oli siksi minimaalista. Loivassa ylämäessä piti pysähtyä pari kertaa ja mäen päällä myös ja tuntui, että jaloista loppui voima, huohotin suu auki.
Hengityksen avulla hyvään kuntoon
Lääkkeiden sivuvaikutusten vuoksi aloin itse kokeilumielessä hieman vähentää lääkitystä samalla mitaten puhallusarvoja. Näiden kanssa menin yksityiselle keuhkolääkärille ja hänen kanssaan tehtiin suunnitelma vähentää lääke vähitellen perustasolle.
Samaan aikaan kävin kesäkuun lopulla Hoitava Hengitys -kurssin ja aloin tekemään harjoituksia sekä käyttämään nenähengitystä kaikissa mahdollisissa tilanteissa, eli myös nukkumaan nenän kautta hengittäen, suu teipattuna. Vähitellen nenähengityksestä tuli automaattinen tapa. Yskimiseen sain nopeasti apua hengitysharjoituksista.
Sopeutin liikkumisen hengitykseeni. Kesäkuussa ostin sähköpyörän isojen ylämäkien helpottamiseksi ja pyöräilin 25-40 km lenkkejä. Aloin lisäksi kävellä kaikki mahdolliset matkat ja jaksamisen lisäännyttyä uskaltauduin elokuussa haaveilemalleni sambatunnille tyttäreni kanssa. Olin ihan ällikällä lyöty, miten hyvin pärjäsin! Olin ollut ihan varma, että kaikki pitkäkestoinen ja reipastahtinen liikunta on osaltani ohi.
Testaan jaksamistani ylämäessä kotimatkalla ja nykyään se menee lähes yhtä reippaasti kävellen kuin tasamaallakin. Samoin kävelen välillä osan metron portaista, mikä on suuri saavutus. Kaikki nämä nenähengityksellä!
Oli todella tärkeää oppia hengityskurssilla ymmärtämään, MIKSI nenähengitys on niin tärkeää. Olin saanut astmaani ohjeen huulirakohengitykseen, mutta nenähengityksen vaikutukset ovat ilmiselvästi paremmat.
Elämäni on muuttunut radikaalisti parempaan päin ja mieli sekä kunto samaan tahtiin. Tulevaisuus näyttää liikkumisen ja toimintakyvyn suhteen valoisalta. Keuhkojen tilanteen paraneminen on käynnistänyt positiivisen kierteen. Pystyn harrastamaan liikuntaa, mikä edistää painonhallintaa ja kohottaa kuntoa. Tämän ansiosta pystyn liikkumaan entistä enemmän.
Sydämelliset kiitokset Marketalle sekä elämää muuttaneille ohjeille❤️!
Sinikka Syrjäkari, Helsinki
