Hengitys on merkittävä emäs-happotasapainon säätelijä elimistössämme ja hengityksen pääsäätelijä on hiilidioksidi (CO2). Hiilidioksidi on huonosta maineestaan huolimatta elimistömme toiminnalle ja hapensaannille hyvin merkittävä tekijä.

Hengitämme sisään ilmaa, joka sisältää 21 % happea. Tästä elimistömme tarvitsee ainoastaan 5 %, joten ylimääräisen poistamme uloshengityksessä. Hiilidioksidia sen sijaan hengitysilmassa on vain 0,04%, vaikka elimistömme tarvitsee sitä 6,5 %.  Tätä vajetta paikkaa elimistön itse tuottama hiilidioksidi esimerkiksi lihastyön seurauksena. Hiilidioksidin tärkeyttä kuvaa se, että elimistö varastoi sitä keuhkojen alveoleihin eli keuhkorakkuloihin.

Merkittävä tekijä, joka vakavasti haittaa tarvittavan hiilidioksiditason ylläpitämistä, on liikahengittäminen (hyperventilaatio). Jos hengitämme sisään elimistömme tarpeisiin nähden liian suuren määrän ilmaa, hengitämme ulos liian suuria määriä hiilidioksidia, eivätkä keuhkot kykene ylläpitämään alveoleissa tarvittavaa hiilidioksiditasoa. Hiilidioksidivajeesta aiheutuu mm. elimistön hapenpuute sekä sileiden lihasten supistuminen.

Hiilidioksidivajeesta happivaje

Vaikka yleisesti niin luullaan, elimistömme ei saa enemmän happea hengitystä suurentamalla, koska happea jo on elimistössä niin paljon kuin hemoglobiini pystyy sitä kantamaan. Vaikka hengittäisimme kuinka paljon, happea ei sitoudu hemoglobiiniin määräänsä enempää.

Optimaalisen hapensaannin varmistamiseksi elimistössä tulee olla riittävä määrä hapen vapauttajaa, eli hiilidioksidia. Hiilidioksidin merkityksen hapen vapauttajana keksittiin vuonna 1904 ja ilmiö nimettiin keksijänsä mukaan Bohrin efektiksi.

Jos alamme hengittää voimakkaammin, hiilidioksiditaso alkaa laskea. Keuhkot menettävät hiilidioksidia jokaisella uloshengityskerralla ja hiilidioksidipitoisuus laskee keuhkoissa välittömästi. Hiilidioksiditaso laskee alle normaalin parissa minuutissa. Jo 3-5 minuutissa useimmat kehon solut (tärkeät elimet ja lihakset) havaitsevat alenevan hiilidioksidipitoisuuden. Aivojen hiilidioksiditaso laskee alle normaalin 15-20 minuutissa. Haitallista tämä on siksi, että hiilidioksidivajeesta seuraa happivajeen lisäksi myös verisuonten supistuminen.

Happimolekyylien vapauttamisen lisäksi hiilidioksidi toimii sileiden lihasten rentouttajana. Sileitä lihaksia ovat lihakset, joita emme voi tietoisesti hallita. Niitä on esimerkiksi sisäelimissä, ilmateissä, verisuonistossa, virtsateissä jne. Hiilidioksidin puutteessa nämä lihakset kramppaavat ja aiheuttavat siten erinäisiä oireita. Ilmateiden kouristukset aiheuttavat astman oireita, verisuonten supistuminen kohonnutta verenpainetta. Vatsan ja suoliston lihasten supistumiset huonontavat ruuansulatusta.

Elimistön epätasapaino

Hiilidioksidi on tekijänä kehon emäs-happotasapainon säätelyssä eli hiilidioksidin puute aiheuttaa alkalisoitumista, minkä seurauksen elimistö alkaa puskurijärjestelmiensä avulla kehittää happoja kompensoidakseen tätä reaktiota. Kehon epätasapaino vaikuttaa siten hormonitoimintaan, vitamiinien ja mineraalien imeytymiseen. Ennen pitkää häiriöt näissä toiminnoissa heikentävät myös terveyttä.

Koska liikahengittäminen on useimmiten piilevää, joissakin tapauksissa elimistön epätasapaino alkaa tuntua erilaisina oireina ja sairauksina vasta vuosikymmenien kuluessa. Elimistö myös tottuu varsin pian vähäiseen hyperventilaatioon, joten oireita ei välttämättä osata yhdistää virheelliseen hengitystapaan ja liikahengittämiseen.

Liikahengittämisen aiheuttamia oireita

    • Hengitys: vinkuva hengitys, hengenahdistus, yskä, painon tunne rinnassa, jatkuva haukottelu, kuorsaus ja uniapnea
    • Hermot: heikko keskittymiskyky, tunnottomuus, hikoilu, huimaus, käsien ja jalkojen pistely, pyörrytys, vapina ja päänsärky
    • Sydän: nopea syke, rintakivut, rytmihäiriöt ja sydämen muljahtelut
    • Mieli: eriasteinen ahdistus, jännitys, masennus, pelko ja stressi
    • Allergiset reaktiot: histamiinitasojen nousu, josta aiheutuu turvotus, tulehdukset, ilmateiden ahtautuminen
    • Muita oireita: huono-unisuus, kutina, hikiset kämmenet, lisääntynyt virtsaamisen tarve (lapsilla yökastelu),ripuli, ummetus, yleinen heikotus ja krooninen väsymys

 

Miksi liikahengitämme?

    • Suun kautta hengittäminen on erittäin yleistä.
    • Allergioiden lisääntyminen hankaloittaa nenähengitystä. Nenä tukkeutuu käytön puutteesta kroonisesti.
    • Väärä käsitys siitä, että elimistö saa sitä enemmän happea, mitä voimakkaammin hengitetään. Suureen hengitykseen ohjeistetaan yleisesti.
    • Ruokavalio – ylensyönti, epäterveellinen ravinto  ja suolisto-ongelmat kiihdyttävät hengitystä.
    • Stressi – kiireinen elämä ja teknostressi (älylaitteet) kiihdyttävät hengitystä.
    • Liikunnan puute vähentää hiilidioksidin tuotantoa – liian suuri hengitys liikkuessa hukkaa muodostuneen hiilidioksidin.
    • Hyvinvoinnin seuraukset – liiallinen lämpö (pukeutuminen, asuminen),  arkiliikunnan väheneminen, ylipainon lisääntyminen.