fbpx

Villi hengitys

Oletko sinä ystävä oman hengityksesi
kanssa? Rauhoittuuko hengityksesi silloin kun haluat sen rauhoittuvan? Voitko käyttää hengitystäsi työkaluna, silloin kun haluat rauhoittaa mielesi?

Vai onko asia lähes päinvastoin, eli pelästyykö hengityksesi ja kiihtyy heti kun kiinnität siihen huomiota? Jälkimmäinen on minulle hyvin tuttua. Kun aloitin Buteyko -hengitysharjoitukset, tunne oli kuin olisin yrittänyt kesyttää villihevosta.

Vaikea hengitys

Ennen Buteyko-menetelmään tutustumista en juurikaan ollut hengittämiseeni perehtynyt. Olin toki tietoinen, että hengitykseni ei aina ”toiminut” siten kuin sen olisi kuulunut toimia esimerkiksi joogaharjoituksissa. En millään pystynyt yhden sisään- tai uloshengityksen aikana tekemään kulloistakin ohjattua liikettä. Pihisin ja puhisin vaivihkaa nopeita hengityksiä sisään-ulos ja välillä taas pidätin henkeä, jotta olisin päässyt mukaan ohjauksen tahtiin. Vaikka ohjaaja kannustikin tekemään liikkeitä oman hengityksen tahdissa, en sitä tohtinut tehdä. Liikkeet olisivat tulleet aika nopeasti tehdyiksi…

Ihmettelin myös meditaatio- tai rentoutusohjeita, joissa neuvottiin rentoutuksen edistämiseksi keskittymään hengitykseen. ”Jos ajatuksesi harhailee, palauta se lempeästi takaisin hengitykseesi.” Mitä? Silloinhan se vasta paniikki iskeekin! Mitä kauemmaksi ajatukset etääntyivät hengityksestä, sitä suurempi mahdollisuus oli saavuttaa edes jonkinlainen rentoutta muistuttava tila.

Meditaatio on vaikea laji. Myös hengittäminen voi olla yllättävän vaikea laji.

 

Saako hengitystä manipuloida?

Miksi ihmeessä elämämme perusasia ja elämisen ehto voi olla niin vaikeaa? Eikö hengitys ole automaattinen toiminto elämämme ensimmäisestä parkaisusta viimeiseen hengenvetoon? Tarvitseeko sitä todellakin opiskella? Ja saako hengityksen kulkuun puuttua? Joku sanoo, että hengitystä ei saa manipuloida. Että keholla on oma viisautensa, joka ohjaa hengityksen kullekin henkilölle optimaaliseksi.

Mutta mehän tiedämme että aina meidän kehomme tai mielemme ei tunnu tietävän mikä sille on parhaaksi. Elimistömme voi suorastaan riutua vaikkapa suklaan puutoksessaan… Nälkä voi kurnia heti kohta ruokailun jälkeen. Ymmärrämme, että silloin on kyse mielen kepposista ja elimistön häiriötilasta, eikä todellisesta ravinnonpuutteesta. Sama pätee myös hengittämiseen. Hengityskin voi olla häiriintynyt ja mielemme voi kertoa meille virheellisiä asioita hengittämisen tarpeesta.

Buteyko -teorian mukaan hapenpuutteen tunne on monessa tilanteessa vain tunne, jota täytyisi oppia sietämään. Tuo tunne kertoo hiilidioksidivajeesta ja itseasiassa hapenpuute vain pahenee, mikäli voimistamme hengitystämme. Elimistössämme ei tuolloin ole riittävästi hiilidioksidia tekemässä tärkeää tehtäväänsä, eli vapauttamassa happimolekyylejä verestä elimistön käyttöön. Hiilidioksidivaje taas on seurausta liian suuresta hengittämisestä. Hengityksen pienentäminen nostaa hiilidioksiditasoa ja sitä kautta elimistön hapensaantia.

Eli kyllä, hengityksen kulkuun kannattaa joissakin tapauksissa puuttua ja oikeaa hengitystä kannattaa hieman opiskella!

Professori Buteykon havainnot hengityksestä

Professori Konstantin Buteyko opiskeli lääkäriksi 1950-luvulla Moskovassa. Opintoihinsa kuuluvan harjoittelun aikana hän havaitsi kuolevien ihmisten hengitystä tarkkaillessaan, että mitä huonompi potilaan terveydentila on, sitä raskaampaa tai kiihkeämpää hänen hengittämisensä on. Potilaan hengitysvolyymi siis kasvoi terveyden heikentymisen myötä. Hän tuli havainnoissaan niin tarkaksi, että pystyi potilaan hengityksen muutoksen perusteella ennustamaan potilaan tulevan kuoleman ajankohdan.

Buteyko ryhtyi pohtimaan, että mikäli hengitysvolyymi kasvaa terveydentilan huonontuessa, voisiko päinvastainen olla mahdollista. Eli mikäli hengitystä pienennettäisiin, olisiko sillä edullinen vaikutus terveydelle? Hän totesi että hänen itsensäkin hengitysvolyymi oli normaalia suurempi. Hän päätti testata miten hengityksen pienentäminen vaikuttaisi hänen kärsimäänsä korkeaan verenpaineeseen sekä koviin päänsärkyihin. Sitkeiden ja säännöllisten harjoitusten avulla hän onnistui pienentämään hengitysvolyyminsa ja – kuten oli toivonutkin – myös hänen verenpaineensa laski ja päänsäryt jäivät pois.

Tästä lähtien hän omisti koko ammatillisen uransa sekä loppuelämänsä 60 vuotta keksimänsä hengitysmenetelmän kehittämiseen ja tutkimiseen. Hän opetti menetelmän sadoille kollegoilleen ja tuhansille potilailleen. Vielä tänäkin päivänä Buteyko-menetelmä kuuluu Venäjällä lääkärien koulutukseen.

Hengityksen kesytystä

Itselläni ei ollut mielestäni merkittäviä terveysongelmia kun ryhdyin tekemään Buteyko-harjoituksia. Siitä huolimatta varsin pian kävi selväksi, että hengityksessäni oli hurjasti korjattavaa! Hengitykseni oli kaukana Buteyko -menetelmän hyvän hengityksen määritelmästä. Sen mukaan täydellisesti terveen ihmisen hengitys on tasaista ja vaivatonta, syvää, mutta kevyttä, äänetöntä ja lähes näkymätöntä.

Minun hengitykseni oli lähes aina kiihkeää, välillä syvää, enimmäkseen pinnallista, välillä katkonaista. Ja välillä kaikkia näitä ei niin suloisessa sekamelskassa. Oivalsin että olin koko ikäni hengittänyt samaan tapaan. Seuraavaksi ymmärsin että merkittävin hengitystäni häirinnyt tekijä oli ollut erilaisten stressitekijöiden lisäksi jatkuva varuillaan olo ja jännittäminen. Ehkäpä kaikki tämä alkoi heti ensimmäisestä hengenvedosta. Ennenaikaisena syntyneen kaksikiloisen ihmistaimen elämän alku ei ehkä ollut lempein mahdollinen.

Buteyko-menetelmään perehtyessäni olin huikean innoissani ja helpottunutkin kun tiedostin, että pystyisin hengitystäni hallitsemalla saada rentoutta ja varmuutta olemiseeni. Mutta koska kyseessä oli vielä villi ja kesyttämätön hengitys, innostuksellani sain tilanteen menemään lähes päinvastaiseen suuntaan. Pelokas hengitykseni ei ymmärtänyt, että haluan ystävystyä ja tehdä yhteistyötä ”hänen” kanssaan. Villihevosen tapaan hengitykseni pillastui entisestään kun yritin kontrolloida sitä. Sain tällä aikaan itselleni laajan kirjon ylihengittämisestä aiheutuvia oireita, juuri niitä joista olin lukenut Buteyko -kirjoista.

Epätoivon hetkillä lopulta ymmärsin, että ensin minun täytyi taltuttaa itseni ylenpalttinen innostus ja siitä seurannut liiallinen suorittaminen. Oli aika ottaa aikalisä ja jättää hetkeksi koko harjoitukset.

Ymmärtäen lempeyden ja armollisuuden tärkeyden itseäni kohtaan tässä(kin) asiassa hengitykseni alkoi pikku hiljaa rauhoittumaan. Aiemmin pelkästä ajatuksesta hermostuva villihevonen alkoi kesyyntyä ja yhteistyö alkoi sujua. Olin toki  Buteyko-ohjaajakurssilla kuullut ja kirjoista lukenut kuinka hengityksen pienentämisen tulee tapahtua rentoutumisen kautta. En kuitenkaan malttanut tuota ohjetta noudattaa. Kantapään kautta piti tämäkin asia oppia.

Nyttemmin hengitykseni jo suostuu toimimaan sävyisänä työhevosena. Voin rauhallisen hengityksen avulla rauhoittaa säntäilevän mieleni. Ymmärrän kuitenkin, että olen edelleen vasta matkalla. Elämä tuo jatkuvasti eteen rauhallista hengitystä haastavia tilanteita. Jokainen päivä elämä tarjoilee mahdollisuuksia testata Hoitava Hengitys  -kursseilla opettamieni hengitysharjoitusten toimivuutta.

Lue lisää tulevista Hoitava Hengitys -kursseista tästä.

2018-04-26T19:33:04+03:00

About the Author:

Kirjoittaja on Marketta Manninen. Hän on Hoitava Hengitys HB® -menetelmän kehittäjä ja kouluttaja sekä Buteyko-ohjaaja.
Facebook
Facebook
Twitter
LinkedIn