Hiilidioksidi – elimistön sankari!

  • liikahengitys

Hengitämme sisään happea, jota tarvitsemme ja hengitämme ulos hiilidioksidia, jota emme tarvitse. Vai tarvitsemmeko?

Elimistön hapensaanti on monimutkaisempi prosessi, kuin ehkä ajattelemme.

Kun vedämme keuhkoihin ilmaa, happi on vasta keuhkoissa. Ei riitä, että happi on keuhkoissa, vaan sen täytyy jatkaa matkaa edelleen kehomme kaikkiin osiin. Kyydin hapelle tarjoaa veri. Sekään ei riitä, että happi on veressä, vaan happi täytyy saada vielä siirtymään verestä elimiin ja kudoksiin. Tähän siirtymiseen tarvitaan hiilidioksidia.

Seuraava tarina havainnollistaa hiilidioksidin työnkuvaa:  

 

Hiilidioksidin tehtävä hapenkuljetuksessa

Kuvitellaan että happimolekyylit ovat matkustajia, jotka odottavat pääsyä määränpäähänsä, eli elimiin ja kudoksiin. He seuraavat ohiajavaa liikennettä, eli verta, ja hyppäävät pysäkillä pysähtyvän bussin kyytiin, joka on veren punasolu. Bussissa matkustajat kiinnittyvät istuimiinsa eli hemoglobiiniin. Punasolu-bussi ajelee tieverkostossa eli verisuonistossa muiden kulkuneuvojen seassa eteenpäin. Muita kulkuneuvoja ovat hiilihydraatit, rasvat ja proteiinit sekä vitamiinit ja hivenaineet.

Kun happimolekyyli-matkustajat haluavat päästä pois punasolu-bussin kyydistä, he painavat Stop-nappia. Bussi pysähtyy ja oven heille avaa bussipoika eli hiilidioksidi.

Yllättäen tämä hiilidioksidi-bussipoika nousee tarinan sankariksi. Ilman tätä oven avaajaa, happimolekyyli-matkustajat jatkaisivat aina vaan punasolu-bussilla ympäri elimistöä. Mikäli hiilidioksidi-bussipoika puuttuisi bussista, elimet ja kudokset jäisivät ilman happea!

henMiten varmistamme, että meidänkin elimistön bussissa on tuo hapen perillemenon varmistava bussipoika? Hengittämällä vähemmän!

Kun pienennämme hengitystä, nostamme elimistön hiilidioksiditasoa ja varmistamme, että happi irtaantuu verestä.

 

Hengitysvolyymi ja hiilidioksidi

Hiildioksidi on elintoiminnoillemme niin tärkeä tekijä, että elimistömme on suunniteltu tuottamaan sitä itse – sisäisessä aineenvaihdunnassa. Sitä muodostuu mm. lihastyön seurauksena. Uloshengityksen yhteydessä poistamme ylimääräisen hiilidioksidin. Edellisen tarinan perusteella tiedämme, että meidän ei tule hengittää ulos KAIKKEA hiilidioksidia.

On ymmärrettävää, että esimerkiksi lenkkeillessä haluamme hengittää suun kautta. Ajattelemme, että näin saamme elimistöömme mahdollisimman paljon happea. Voi olla vaikea uskoa, suun kautta hengittäminen voisi olla terveydellemme haitallista.

Suun kautta hengitettäessä hengitysvolyymimme voi kuitenkin olla liian suuri, jolloin hengittäminen poistaa hiilidioksidia enemmän kuin mitä lihastyö ehtii tuottaa. Kyse on ylihengittämisestä, jonka seurauksena syntyy fysiologinen hyperventilaatiotila. Se tarkoittaa mm. sileiden lihasten supistumista, verisuonten supistumista, elimistön hapenpuutetta, sekä muita aineenvaihdunnan häiriöitä. Lenkkeilijä tuntee tämän olotilassaan esimerkiksi lihaskramppeina ja hengenahdistuksena. 

Välttääksemme ylihengittämistä, meidän tulee pienentää hengitystä ja sen voimme aloittaa siirtymällä hengittämään kaikissa tilanteissa nenän kautta. Myös liikkuessa ja nukkuessa.

Nenähengitys ja Hoitava Hengitys -kursseilla opetettavat hengitysharjoitukset pienentävät hengitysvolyymia ja normalisoivat häiriintynyttä hengitystä. Näiden ansiosta elimistössämme on tämän tarinan ja elimistömme sankari, eli riittävä määrä hiilidioksidia. Tällöin happimolekyylit pääsevät bussin kyydistä määränpäähänsä, eli elinten, lihasten ja kudosten käyttöön.

Elimistön parantunut hapensaanti tarkoittaa lisääntynyttä kestävyyttä, koska lihakset saavat paremmin happea. Hengästyminen vähenee, koska elimistö oppii sietämään hiilidioksidia paremmin. Parempi hapensaanti ja aineenvaihdunta rauhoittavat myös mieltä sekä parantavat unenlaatua.

Hengityksen normalisoiminen on kokonaisvaltaista terveydenhoitoa, joka sopii kaikille.

2018-04-26T19:09:54+00:00